Kaikki tiet vievät Roomaan sanotaan, mutta Intiasta kun on kysymys niin yksi suurimpia risteyskaupunkeja on pääkaupunki Delhi. Päätin lentää skitsofreniseksikin kutsuttuun Delhiin, sillä junamatka Bangaloresta olisi tullut kestämään yli 48 tuntia. Kuukausien Intian matkani aikana olin kuullut lukuisia varoituksia nimenomaan Delhistä, jossa huhujen mukaan kannattaisi olla tarkkana tyrkyttäjien ja huijareiden varalta. Saavuin Indira Gandhin lentokentälle Delhiin aikaisin aamulla. Ulkona otin välittömästi pre-paid taksin kohti Main Bazaaria, jossa halvimmat majoitukset sijaitsevat. Saavuin Main Bazaarille, joka oli kyllä melkoinen tungos. Kaduilla leijaili viemärin muhkea aromi, lehmät kulkivat tuttuun tyyliin vapaina ahtailla kujilla ja kojuilta kuului epämääräistä huutelua. Löysin eräältä sivutieltä sopivan majoituksen, jossa huone irtosi pienen vääntämisen jälkeen hintaan 300 rupiaa. Lähtöhinta majoituksissa on aina yläkanttiin Intiassa, joten on suositeltavaa tingata kovastikin. Hotellini osoittautui oivaksi tukikohdaksi ennen lentoani Bangkokiin. Maisemat aukesivat Delhin kattojen ylle pienestä ikkunastani, jossa oli laudoista väsätty ikkuna. Lautaikkunan läpi kantautui himmeästi kaukaa kaduilta kuuluva riksojen skitsofreninen tööttäily.
Seuraavana päivänä otin riksan suoraan bazaarilta ja lähdin tutkimaan Connaught Placen aluetta. Kontrasti oli todella suuri verrattuna bazaariin. Connaught Placessa oli paljon luksusliikkeitä ja kohtalaisen siististi hoidetut kadut. Kerjäläisiä ja kauppiaita oli ihmisvilinän joukossa tarjoamassa mitä ihmeellisimpiä palveluita. Eräs lihava intialainen istui viereeni penkille. Hän otti taskustaan muistikirjan ja avasi kirjan noin puoliväliin. Muistikirjastaan intilainen näytti haalistuneen sivun, jonka kulmassa oli suurella fontilla vuosiluku 1995. Katsoin haalistunutta sivua, jossa oli pari riviä tekstiä selvällä suomen kielellä. Tekstissä kerrottiin kuinka hyvä intilainen on korvien putsauksessa. Kirjoittajan mukaan mies aikoo putsata korvasi halusit tai et. Sivun luettuani katsoin ihmetellen intialaista, jonka naamalle oli muodostunut odottava hymy. Hänen käteensä oli ilmestenyt korvien hinkkaukseen suunniteltu omatekoinen viritys. Pudistelin päätäni ja jatkoin matkaani. Huomasin, että suuren osan katukuvasta täytti kuitenkin länsimaisesti pukeutuneet rikkaat intialaiset. Seurasin paikallisia nuoria, jotka suuntasit läheiseen puistoon - pois kauppojen luota. Keskellä Connaught Placea sijaitseva puisto toi mieleeni Helsingin Kaivopuiston, jossa oli opiskelijoita istumassa piknikillä. Puiston portilla istui läjä koppalakkeja metallinpaljastimen vieressä, jonka läpi puistoon asteltiin. Kieltämättä puisto oli hyvä pakopaikka korvawallaheiden ja turistihuijareiden varalta - omaa rauhaa miljoonakaupungin sydämessä. Viimeisenä iltana astelin kattoterasille juomaan chaita ja jakamaan Intian kokemuksiani usean Intian reissunsa aloittelevan kanssa. Kuuma chai lämmitti hyvin viileää Delhin iltaa ja aurinko laski viimeisen kerran Delhin horisonttiin. En voinut kuitenkaan välttyä ajatukselta, että huomenna olisin jo viimein Enkelten Kaupungissa.
Seuraavana päivänä otin riksan suoraan bazaarilta ja lähdin tutkimaan Connaught Placen aluetta. Kontrasti oli todella suuri verrattuna bazaariin. Connaught Placessa oli paljon luksusliikkeitä ja kohtalaisen siististi hoidetut kadut. Kerjäläisiä ja kauppiaita oli ihmisvilinän joukossa tarjoamassa mitä ihmeellisimpiä palveluita. Eräs lihava intialainen istui viereeni penkille. Hän otti taskustaan muistikirjan ja avasi kirjan noin puoliväliin. Muistikirjastaan intilainen näytti haalistuneen sivun, jonka kulmassa oli suurella fontilla vuosiluku 1995. Katsoin haalistunutta sivua, jossa oli pari riviä tekstiä selvällä suomen kielellä. Tekstissä kerrottiin kuinka hyvä intilainen on korvien putsauksessa. Kirjoittajan mukaan mies aikoo putsata korvasi halusit tai et. Sivun luettuani katsoin ihmetellen intialaista, jonka naamalle oli muodostunut odottava hymy. Hänen käteensä oli ilmestenyt korvien hinkkaukseen suunniteltu omatekoinen viritys. Pudistelin päätäni ja jatkoin matkaani. Huomasin, että suuren osan katukuvasta täytti kuitenkin länsimaisesti pukeutuneet rikkaat intialaiset. Seurasin paikallisia nuoria, jotka suuntasit läheiseen puistoon - pois kauppojen luota. Keskellä Connaught Placea sijaitseva puisto toi mieleeni Helsingin Kaivopuiston, jossa oli opiskelijoita istumassa piknikillä. Puiston portilla istui läjä koppalakkeja metallinpaljastimen vieressä, jonka läpi puistoon asteltiin. Kieltämättä puisto oli hyvä pakopaikka korvawallaheiden ja turistihuijareiden varalta - omaa rauhaa miljoonakaupungin sydämessä. Viimeisenä iltana astelin kattoterasille juomaan chaita ja jakamaan Intian kokemuksiani usean Intian reissunsa aloittelevan kanssa. Kuuma chai lämmitti hyvin viileää Delhin iltaa ja aurinko laski viimeisen kerran Delhin horisonttiin. En voinut kuitenkaan välttyä ajatukselta, että huomenna olisin jo viimein Enkelten Kaupungissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti