Hyppäsin ruosteiseen bussinromuun, jossa sisällä istui kaksi vitivalkoista saksalaistyttöä odottamassa lähtöä hieman jännittyneissä tunnelmissa. Valitsin bussin takaosan turvallisuussyistä, koska tiesin vuoristotien olevan riskaabeli onnettomuuksille. Kolarin sattuessa takaosa luultavasti säästyisi pahimmilta vahingoilta, mutta rotkoon lentäminen olisi luultavasti hankalampi juttu. Toisaalta takaosassa on huonotkin puolensa. Kyyti on välillä kuin linnanmäellä, kun kohdalle osuu sopiva töyssy - niitä riittää. Ilmastointia ei ollut, enkä sitä totuuden nimessä kaipallutkaan. Ikkunoista puhaltava ilma on onneksi vuorilla sopivan viileää. Yleensä busseihin tulee mukaan yksi sisäänheittäjä, joka toimii samalla lipunmyyjänä bussin sisällä. Meidän lippumiehemme vetäisi lähdön hetkellä katonsyvennyksestä LCD-TV:n, jossa näkyi läpi yön erään intialaisen sankarin joraamista mitä kummallisimmissa paikoissa. Musiikit laitettiin tietysti täysille, jotta nukkuminen olisi mahdollisimman helppoa. Vuoristoinen tie, bussia keinuttelevat töyssyt ja kaijuttimista kuuluvan hoilotuksen yhdistelmä muutti nopeasti valkeiden saksalaisten naamat kirkkaanpunaisiksi. Päätin yrittää korjata asian. Kiskaisin repustani pienen hercules-rommipullon ja kaadoin muovimukiin pepsiä kyytipojaksi. Intialaiset lisäävät drinkkiin vielä tilkan vettä päälle, mutta tähän hätään sitä ei ollut tarjolla. Tarjosin juomaa saksalaisille, jotka muuttuivat puheliaiksi rommin vaikutuksesta. Hetken päästä useat intialaiset tulivat yksitellen takapenkille kyselemään bussin rommisedältä hieman maistiaisia. Tästä intoutuneena ajattelin huvittuneena, että ehkä ensi keralla näemme jossain bussissa koko arsenaalin aina jallukolasta tequilaan asti.
Saavuin Bangaloreen, joka ei kyllä jaksanut enää kiinnostaa - olinhan sen jo aikaisemmin kolunnut. Lakko vaikutti myös Karnatakan osalvatiossa, mutta busseja oli paremmin saatavilla eri suuntiin. Kohteista parhaimpina pidin Hampia ja Mysorea. Lonely Planetin mukaan koko etelä-Intia kulminoituu Mysoreen "If you haven´t been to Mysore, you just haven´t seen south India". Vaikka olenkin alkanut suhtautua Lonely Planettiin skeptisesti, niin päätin antaa sille vielä mahdollisuuden. Jatkoin Mysoreen paikallisella bussilla, joka nappasi minut tienvarresta kyytiin. Matkalla luulin jo hetken olleeni taas Rajasthanissa. Koko matka kohti Mysorea oli kuivaa aavikkoa, pöllyävää helteistä hiekkaa ja horisontissa siintäviä kukkuloita. Entisten maharajojen hallitsema kaupunki tarjoaa lukuisia kauniita palatseja, vihreitä puutarhoja ja vilkkaita marketteja. Mysore on myös todella kuuluisa Joogakeskuksistaan. En tullut Mysoreen kuitenkaan venyttelemään, vaan etsimään sitä mystistä etelä-Intian huipentumaa. Seuraavana päivänä tapasin hotelini edessä erään intialaisen Roayl Endfield-klassikkoprätkänsä selässä. Savukkeen ohessa juttu luisti pratkämiehen kanssa siihen malliin, että intialainen päätti antaa ilmaisen kyydin muutamille nähtävyyksille. Nähtävyyksiä enemmän kiinnosti vuokrata taas oma prätkä edes hetkeksi ja liitää vapaana pitkin Mysoren katuja. Samoilin aikana etsien prätkävuokraamoa, mutta toivo oli turha - vain muutamassa paikassa voi vuokrata prätkän Intiassa, Mysoressa vuokraus ei natsannut.
Olen reissaillut Intiassa nyt vajaa 3 kuukautta. Nähnyt lukemattomia erilaisia paikkoja - pyhiä kaupunkeja baboineen ja pujineen. Kauniita saaria, saasteisia metropoleja ja pöllyäviä aavikoita kameleineen. Intia on niin tajuttoman suuri maa, ettei sitä oikein osaa käsittää. Mysoren katuja kulkiessani tajusin, että minun aikani Intiassa alkaa tulla pian päätökseen - kaikki hyvä loppuu aikanaan. Jäljellä on enää skitsofreeninen New Delhi ennen lopullista ratkaisua ja maasta pois lähtemistä. Pian kohti uusia seikkailuita!
Saavuin Bangaloreen, joka ei kyllä jaksanut enää kiinnostaa - olinhan sen jo aikaisemmin kolunnut. Lakko vaikutti myös Karnatakan osalvatiossa, mutta busseja oli paremmin saatavilla eri suuntiin. Kohteista parhaimpina pidin Hampia ja Mysorea. Lonely Planetin mukaan koko etelä-Intia kulminoituu Mysoreen "If you haven´t been to Mysore, you just haven´t seen south India". Vaikka olenkin alkanut suhtautua Lonely Planettiin skeptisesti, niin päätin antaa sille vielä mahdollisuuden. Jatkoin Mysoreen paikallisella bussilla, joka nappasi minut tienvarresta kyytiin. Matkalla luulin jo hetken olleeni taas Rajasthanissa. Koko matka kohti Mysorea oli kuivaa aavikkoa, pöllyävää helteistä hiekkaa ja horisontissa siintäviä kukkuloita. Entisten maharajojen hallitsema kaupunki tarjoaa lukuisia kauniita palatseja, vihreitä puutarhoja ja vilkkaita marketteja. Mysore on myös todella kuuluisa Joogakeskuksistaan. En tullut Mysoreen kuitenkaan venyttelemään, vaan etsimään sitä mystistä etelä-Intian huipentumaa. Seuraavana päivänä tapasin hotelini edessä erään intialaisen Roayl Endfield-klassikkoprätkänsä selässä. Savukkeen ohessa juttu luisti pratkämiehen kanssa siihen malliin, että intialainen päätti antaa ilmaisen kyydin muutamille nähtävyyksille. Nähtävyyksiä enemmän kiinnosti vuokrata taas oma prätkä edes hetkeksi ja liitää vapaana pitkin Mysoren katuja. Samoilin aikana etsien prätkävuokraamoa, mutta toivo oli turha - vain muutamassa paikassa voi vuokrata prätkän Intiassa, Mysoressa vuokraus ei natsannut.
Olen reissaillut Intiassa nyt vajaa 3 kuukautta. Nähnyt lukemattomia erilaisia paikkoja - pyhiä kaupunkeja baboineen ja pujineen. Kauniita saaria, saasteisia metropoleja ja pöllyäviä aavikoita kameleineen. Intia on niin tajuttoman suuri maa, ettei sitä oikein osaa käsittää. Mysoren katuja kulkiessani tajusin, että minun aikani Intiassa alkaa tulla pian päätökseen - kaikki hyvä loppuu aikanaan. Jäljellä on enää skitsofreeninen New Delhi ennen lopullista ratkaisua ja maasta pois lähtemistä. Pian kohti uusia seikkailuita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti