Bombayssa kävelin kohti bussipysäkkiä aikeenani päästä yöbussilla Goaan. Bussi tuli n. 2 tuntia myöhässä, jonka jälkeen pääsin viiimein nukkumaan paikalleni - olihan kello jo pitkälle yli puolen yön. Kello 02.00 bussikuski tuli herättämään minut ja sanoi, että ei tämä ei ole sinun bussisi. Bussi pysähtyi hämärän sillan alle, jonne jäin yksin odottelemaan seuraavaa bussia, edellisen kaahatessa kohti pimeyttä. Ulkona olevista mainoksista huomasin, etta olemme vielakin Bombayssa. Mitä helvettiä? Olimmeko kierrelleet ympyrää? Vai onko Bombay muka niin ruuhkainen yolläkin, että emme vieläkään ole päässeet ulos sieltä? Hetken odottelun jälkeen eräs bussi tuli sillan alle, jossa odottelin nuokkuen. Kuski avasin oven ja pyysi minut sisään nousematta penkiltaan. Sisällä paljastui uusi mysteeri. Bussin perällä sijaitseva paikkani olikin single sleeper eli yhden miehen peti, jossa joutuisin nukkumaan erään inkkarin kanssa poikittain. Pientä kusetuksen makua kieltämättä, mutta olin liian väsynyt taisteluun - kello oli jo lähes 3 yolla ja muut viereisissä nukkumapaikoissaan kuorsasivat sikeästi. Väänsin jalat spaghetille ja änkesin yhteiseen pieneen koppiimme, jossa intialainen tuijotteli ihmetellen suoritustani. Katselin bussin takalasista autojen valoja ja yritin samalla väistellä katossa olevaa tuuletinta, johon pääni aina välillä osui. Tunnin taistelun jälkeen huomasimme molemmat, etta nukkuminen on kovin haastavaa. Kerroimme koko loppuyön tarinoita seikkailuistamme ja paiskasimme bussin pysähtyessä kättä toveruuden merkiksi.
 |
|
Saavuin puolelta päivin Etelä-Goan suurimpaan kaupunkiin Margaoon, josta otin aamulla huonokuntoisen ja ääriään myöten täyden paikallisbussin kohti lähellä sijaitsevia rantoja. Goa näyttäytyi heti erilaiselta kuin muu Intia - palmut huojuivat pilvettömän taivaan alla ja korpit liitelivät taivaalla Arabianmeren yllä. Valkoisia turisteja näkyi joka puolella prätkäilemässä teillä, jotka ovat pääosin loistavassa kunnossa. Goalla tulotaso on Intian osavaltioista suurimpia, joka johtuu pitkälti turismista. Goa vapautui kolonialismin ikeestä vasta 1961, jolloin Intian armeija marssi tonteille ja hääti pois kauan paikalla olleet lusitaanit. Vielä tänäkin päivänä useimmat goalaiset ovat katolisia.
Pienen prätkätiedustelun jälkeen totesin, etta kaikki rannat ovat lähes yhtä täynnä eurooppalaisia turisteja, joten palautin prätkän omistajalleen ja marssin kohti hiljaisimpia alueita. Löysin majoituksen hieman syrjemmästä - osittain viidakon sisäänsä syömästa alueesta, jossa koirat odottelivat tarkkailevan näköisinä. Päivät Goalla koostuivat pääosin riippumatossa makoilusta, uimisesta ja lukemisesta. Iltaisin keräännyimme grillailemaan erilaisia kalalajeja aina barracudasta erinoimaiseen red snapperiin. Aikataulusyistä johtuen suuntaan Bangaloren kautta Chennaihin ja sieltä Andamaaneille. Intiassa minulla on viela hyvin aikaa - reippaasti yli 1 ja puoli kuukautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti