Bangaloreen saavuin yöbussilla, joka saapui varhain aamulla eräälle syrjäiselle bussiasemalle. Bussiasemalla hihasta nykivä riksakuski väitti tietävänsä halvan guest housen (josta olisi toki saanut komission). Lähdin hänen mukaansa, koska paikka oli haluamallani alueella. Hotellille saavuttuamme kävikin "yllättäen" ilmi, että hotelli kustansi n. 1300 rupiaa yöltä. Päätin lähteä katsomaan muita vaihtoehtoja, joita Gandhi Nagarin alueella oli runsaasti. Heti seuraavasta lodgesta löytyikin majoitus alle 400 rupialla yö.
Bangalore on Intian piilaakso - valtava IT-keskus taynna luxusta expateille. Toisaalta myös kurjuutta niille kaikein heikoimmassa asemassa oleville. Homma näyttäisi menevän täällä niin, että paikallisten asumukset tylysti tuhotaan yhä kasvavien IT-tukikohtien tieltä. Köyhät laitetaan etsimään uudet asuinalueensa.
Bangalore on myös täynnä halpoja pubeja, johtuen Karnatakan kevyestä alkoholiverotuksesta. Gandhi Nagarin alueelta löytyy useita loistavia pikkupubeja, jossa ei näy kuin inkkareita. Valkoinen länkkäri näytti olevan kova ihmettelyn aihe, sillä erään kulmapubin kaikki asiakkaat ryntäsivät tuijottelemaan meikäläistä.
Muutama päivä Bangaloressa riitti ja varasin bussin kohti rannikkoa. Tapasin bussipysäkillä israelilaisen naisreissarin, jonka kanssa odottelimme monta tuntia myöhässä ollutta bussiamme. Paikallisten mukaan moottoritiellä oli sattunut jokin suurempi tapaturma - koko Bangalore oli jumissa. Viimein lähes 3 tuntia aikataulustaan myöhässä saapuva bussi kurvasi paikalle, ja pääsimme matkaan kohti entistä Madrasta.
Chennaihin saavutuamme suuntasimme Triplicanin alueelle, jossa oli satoja halpoja hotelleja ilman ensimmäistäkään valkonaamaa. Seuraavana aamuna israelilainen lähti kohti Andamaaneja. Minä jäin vielä muutamaksi päiväksi kuluttamaan aikaa Chennaihin.
Oli myöhäinen ilta Chennain Triplicanissa. Kuljin Ellis Roadin pimeitä kujia, josta löysin pienen etsinnän jälkeen pienen pubin sivukujalta. Avasin pubin huonokuntoisen oven ja astelin sisään.
Kipusin alas lahonneet portaat, josta pääsin sangen pieneen ja nuhjuiseen baariin.
Baarissa oli kaksi asiakasta. Vasemmassa pöydässä oli tuulettimen alla viiksiään lipova lihavahko intilainen. Viereisessä poydässä istui nuhjuiseen frakkiin pukeutunut bisnesmies, joka näytti surumieliseltä - ehkä päivän bisnekset olivat kusahtaneet? Baari oli nuhjuinen, pimea ja ahdas. Aivan kuin jokin rankasti elämässään epäonnistuneiden luusereiden kantis - kaurismäkeläinen ilmestys syvällä Etelä-Intian syövereissä. Istuin baaritiskille vaihtaakseni muutaman sanan tamilia viiksekkään baarimikon kanssa. Onnistuin tilaamaan tamilin kielellä oluen ja hörpin kylmää huurteista hieman hiostavassa baarissa. Pian olkapäätäni taputettiin. Olan kolkuttaja oli 54-vuotias brittiläinen Kevin, joka oli etsimässä ufoja Intiasta ja pian julkaisemassa samanhenkistä kirjaansa Chennaissa. Mies alkoi kertomaan tarinaa sangen kummallisista saarista Bengalinlahdella. Kevinin mukaan mystisillä saarilla sijaitsi amerikkalaisbrittiläinen tukikohta. Saaret eivät hänen mukaansa näy ollenkaan google earthissä, eivätkä missään Intian virallisissa kartoissa.
Kevinin mukaan saarille täytyisi ottaa kalastusalus ja varustautua CIA:n salaisilla asiakirjoilla, jotka häneltä kuulema löytyi. Kävi ilmi, että Kevin oli suunnittelemassa pientä laivaretkeä saarille - ilmeisesti amerikkalaiseksi salapoliisiksi pukeutuneena. Ei mennyt kauaa, kun Kevin tunnusti myös olevansa alieneiden kaappama starseed, sekä tekevänsä duunia ihmisten tietoisuuden palauttamiseksi oikeille leveleille.
Kevinillä oli kyllä kunnianhimoiset suunnitelmat myydä kirjaansa, tienata sillä miljoonia ja viettää loppuelämä Keralassa maharajana. Toisaalta New Age-hörhöilyn ja muun salaliittoshaiban kauppaaminen on aina ollut mielestäni hieman arvelluttavaa. Usein foliohatuilta puuttukin mielestäni tietynlainen syy- ja seuraussuhdeiten ymmärrys. Jäin kuitenkin mielenkiinnolla kuuntelemaan Kevinin juttuja, koska miehen silmistä näkyi lapsenomainen innostus omaan puuhaansa. Loppuilta kuluikin kingfisua hörppien ja Kevinin ajatusmaailmaa kummastellen. Oli selvää, että olin astellut hieman omalaatuiseen pieneen baariin.
Kuvien lahettaminen vie runsaasti aikaa Andamaanien laittoman hitailla (ja kalliilla) yhteyksilla.
Aikamoista matskua on kuitenkin luvassa, kun taalta paasen kuvat paukuttelemaan nettiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti