Rajasthan - The Land of Kings

Varanasin jälkeen jatkoin matkaani yöjunalla kohti Länttä. Olin varannut lipun Sleeper Classiin, eli sain kunnollisen nukkumapaikan koko yöksi. Muutaman hudin jälkeen oikea paikkani löytyi kohtalaisen vaivattomasti. Heitin kamat paikalleni ja otin rennon x-asennon. Pian kiskojen kolina ja hindiläinen puheen sorina vaivutti uneen junan kiitäessä läpi öisen Intian. Aamulla klo 6 keräsin tavarani ja jäin pois junasta Agran kaupungissa, joka on tunnettu mm. Agra Fortista ja Taj Mahalin palatsista.
Valitsin halvan guest housen taktisesta maastosta - läheltä Taj Mahalin south gatea, josta on vaivatoman matka linnoituksille ja Taj Mahaliin. Vierailtuani molemmissa turistirysissä ja muutaman päivän Kingfisher-kuurin jälkeen olin valmis ottamaan junan kohti Rajasthanin aavikko-osavaltiota.

Varasin junaliput hektiseen Jaipuriin, jossa vietin yhden yön vain päästäkseni Pushkariin. Pushkar on pieni ja hiljainen kylä erämaan laidalla n. 3 tunnin bussimatkan päässä Jaipurista. Kaupunki on yksi hindujen pyhistä kaupungiesta, joten paikka on tiukanlinjan kanila - Varanasista tuttuun tapaan alkoholi, liharuoka sekä kananmunat ovat totaalisesti kiellossa. Kannabis shakeja, eli bhaangeja on kyllä tarjolla monessakin paikassa. Pushkarin katukuva on minulle hieman erilaista Intiaa - turbaanipäät ja kamelit vaeltelevat joka suuntaan kuivassa erämaassa ja kukkuloilta kaikuu pyhät mantrat. Paikka houkuttelee varsinkin backpackereitä omaleimaisen laid-back tunnelmansa ansiosta. Siellä missä ovat backpackerit, ovat usein myös turistihuijarit ja tästä voisin kertoa seuraavan tarinan. Sattuipa niin, että jouduin ensimmäisen koijauksen uhriksi aasiassa. Kuljin Pushkarin basaareja läpi valokuvaten ja havainnoiden ympäristöä, kunnes eräs paikallinen nainen pyysi ottamaan itsestään kuvan. Maksua hän ei huolinut, mutta halusi vastineeksi kuvista jutella kanssani viereissä teekuppilassa. Menimme tsajulle kuppilaan, jossa hän rupesi kiinnostuneen oloisesti kyselemään asioita elämästäni. Rahasta hän ei omien sanojensa mukaan ollut kiinnostunut, vaan raha oli hänen mukaansa "pelkkää paperia", niinpä niin. Tässä vaiheessa olisi pitänyt hälytyskellojen soida, mutta uskoin vielä nuoren naisen vilpittömyyteen. Muutamassa sekunnissa hän nappasi käteni ja alkoi piirtää siihen jotain intialaista hennatatuointia. Kuvan piirrettyään hän väitti tehneensä kovan työn harvinaisilla väreillä ja pyysi 900 rupian maksua (12-13e) tehdystä työstä. Tässä vaiheessa hieman vitutti, mutta myös hymyilytti - olinhan astunut sangen legendaariseen ja hyvin suunniteltuun kusetukseen. Tingin kusetuksen 100 rupiaan väittämällä teosta suttuiseksi ja huonolaatuiseksi. Normaalisti en olisi välttämättä edes antanut rahaa, mutta sain kuitenkin otettua muutaman kuvan ja ajattelin myös pääseväni nopeasti helvettiin hieman ahdistavaksi käyneestä kuppilasta. Löin 100 rupian setelin pöytään, marssin ulos kuppilasta ja toivotin huonot jatkot. En antanut kyseisen seikan pilata loppupäivääni, sillä menetin kuppilassa ainoastaan n. 1,5 euroa. Tarkemmin ajateltuna rikkaiden turistien huijaus, sekä turistihinnat palveluissa ovat ihan hyväksyttäviäkin. Olemmehan me multimiljonäärejä verrattuna esim. tähän köyhään naiseen, joka sai minulta luultavasti parin päivän ruokarahat. Pushkarissa elpymisen seuraukseni suunnitelmani kirkastuivat entisestään. Varasin lennot Andamaanien saaristoparatiisiin, jonne lento on 21pv tammikuuta. Ennen Andamaaneja matkaan rannikkoa pitkin etelään Udaipurin, Mumbain ja Goan kautta Keralaan, jonne huhujen mukaan saattaa jumahtaa pidemmäksikin aikaa!