Varanasi the holy city

Matka Nepalin Pokharasta hindujen pyhään kaupunkiin Varanasiin kesti n. 18-19 tuntia rajasäädöt mukaan lukien. Edellisenä iltana vietettiin viimeistä iltaa Nepalissa sveitsiläisen Lucasin, amerikkalaisen Ciaranin ja muutaman saksalaisen kanssa. Istuimme nuotiolla kuuntelemassa Lucasin shamanistisia tarinoita Kathmandun hautausmaalta, jossa hän oli ollut suorittamassa joitain mystisiä rituaaleja. Soiteltiin didgeridoota nuotion äärellä ja juotiin halpaa nepalilaista riisipontikkaa (rakshia) aina yömyöhään saakka.

Seuraavana päivänä lähdin Pokharasta kohti Nepalin rajaa. Matka Pokharasta Sunaulin rajalle kesti n. 8 tuntia kohtalaisen pomppuisia teitä. Intian rajalla leimasin itseni ulos Nepalista ja marssin kohti Intiaa, jossa täytettiin pari maahantulokaavaketta. Matkalla tapasin muutaman australialaisen, jotka olivat menossa Lumphiniin, mutta tulisivat samaa reittiä Intiaan päivää myöhemmin.

Matka jatkui rajalta Jeepillä kohti Gorakhpuria. Jeepissä oli yhteensä 13 ihmistä + minä, eli reilusti liikaa porukkaa. Rinkat heitettiin jeepin katolle ja matka jatkui illan hämärtyessä kohti Gorakhpuria.
Gorakhpurissa marssin välittömästi paikalliselle bussiasemalla ja nappasin yöbussin kohti Varanasia. Kestoksi lippumies ilmoitti 6-7 tuntia, johtuen todella huonosta säästä. Intiassa talvella runsas sumu yllättää yöllä, eikä bussista nähnyt ulos metriäkään. Paikallisetkin olivat kauhuissaan matkasta, eikä suurin osa matkustajista nukkunut tuona yönä juuri ollenkaan.

Varanasi on yksi maailman vanhimmista kaupungeista ja samalla hindujen pyhistä kaupungeista pyhin. Pyhiinvaeltajat tulevat tänne joka puolelta Intiaa vain pestäkseen syntinsä pyhässä Gangesissa. Varanasi on myös hinduille pyhä paikka tulla poltetuksi. Kaikilla ei ole varaa polttohautaukseen, joten Gangesilla näkee silloin tällöin kelluvia ruumiita. Gangesilla sijaitsevilla ghateilla (=kylpyportaat) tapaa useita venemiehiä, jotka yrittävät väkisin raahata veneretkelle. Yleisin läppä jonka kuulee ghateilla on "boat boss? boat, cheap cheap, boat?.". Paras tarjous oli ehdottamasti erään inkkarin vilpitön halu viedä minut veneellä Agraan - matka olisi viiksimiehen mukaan taittunut noin kahdessa kuukaudessa, jepjep. Tapasin myöhemmin eräässä Varansin kahvilassa Nepalin dösästä tutut Luken ja Patrickin. Vuokrasimme illalla yhteisen veneen, jolla soudimme Dasaswamedhin ghathille katsomaan pujaa, eli pyhän joen palvontamessua. Muutaman päivän ghateilla kuljeskelun jälkeen hyvästelin australialaiset ja otin kompassista matkasuunnan, joka näytti selkeästi kohti länttä.