Namaste Kathmandu !

Lento Hongkongista Nepaliin sujui ripeästi Bangladeshin välilaskuineen, sillä viereiselle penkille istui n. 140cm japanilainen teräsmummo. Japanilainen näytti kartalta useita paikkoja jossa oli käynyt ja kertoi mielenkiintoisia tarinoita mm. Antarktikselta ja Bhutanista, joihin itsekin kyllä joskus aion matkustaa. Mummeli sanoi käyneensä myös Suomessa, ja japanilaisella kohteliaisuudella kehui paikan maasta taivaseen.

Kathmandun lentokentällä On Arrival-Viisumin sai kätevästi ostettua dollareilla. Lappujen täyttelyn ja hetken jonottelun jälkeen 30 päivän visa irtosi hintaan 40 $, jonka jälkeen saapumisleimat lyötiin passiin. Matkamies oli jälleen valmis ylittämään rajan kohti seuraavaa maata.
Banggage Claimissa hetken ehti jo käydä mielessä, että rinkka jäi jonnekkin Bangladeshin syövereihin, kun matkalukut eivät löytyneetkään perinteiseltä liukuhihnalta. Osa rinkoista ja laukuista oli heitetty suureksi kasaksi hieman syrjemmäksi, josta viimeisien käskettiin mennä hakemaan omansa.

Kathmandussa majoituin backpackereiden suosimaan Thameliin. Thamelin erityispiirteitä ovat lukemattomat ravintolat, pienet kojut sekä kapeat kujat, joissa autot ja prätkät tööttäilevät korvan juuressa. Paikka vaikuttaa todella hektiseltä, vaikkakin hedonismin harrastaminen on täällä enempi sääntö kuin poikkeus. Thamelissa sanotaan olevan kojuja ja kauppoja yli 2500 kpl, jolle lyö vertoja vain Khao San Road Bangkokissa. Thamelista matkaaja löytää siis mitä vain tiibetiläisistä matoista aina sinne sveitsiläisiin leivonnaisiin asti.


Iltapäivä 15.11.2012:

Hotellin isäntä tuli juuri kertomaan, että pian alkavista festivaaleista johtuen vettä ei ole saatavilla seuraavan viiteen tuntiin joten suihkussa ja wc:ssä käynti täytyy unohtaa.
Mikäpäs kiire tässä muutenkaan olisi, kun aikaa on. Kattoterasiltani näkee muuten upeasti Kathmandun kattojen ylle. Vieressä on lukuisia rooftop-ravintoloita, jotka ovat pääkaupunki Kathmandulle tyypillisiä. Vuorien siluetit näkyvät kaukana horisontissa, joiden vieressä leijailevat matalla olevat pilvet. Alhaalla kapeilla kujilla kuuluu loputon moottorin ryminä.


 Eräänä iltana tapasin Kathmandun kapeilla kujilla erään mielenkiintoisen paikallisen, jonka kanssa sovimme lähtevämme katsastamaan Kathmandun yöelämää. Kävimme lukuisissa eri tasoissa baareissa aina rähjäisestä paikallisesta baarista, sinne korkeatasoisempaan ja kalliimpaan paikkaan. Tapasimme eräässä kuppilassa ranskalaisia vaeltajia, jotka olivat tulleet juuri vaellukseltaan. Vuorilla oli ollut jo tähän aikaan vuodesta todella kylmä, mutta ranskalaiset suosittevat silti lähtemistä todella hyvien maisemien vuoksi. Pelasimme korttia ja polttelimme sishaa pienen pöydän ääressä, jossa oli tiivis atmosfääri. Kathmandun baarit sulketuvat muuten viimeistään klo 00.00. Syyksi paikallinen ilmoitti huonon poliittisen tilanteen - toisin sanoen maolaisten ylivallan parlamentissa. Illan päätteksi huomasimme, että hotellini portti oli lyöty jo lukkoon, eikä lukuisat ovikellon pimpotuksetkaan saaneet ketään hereille. Ei auttanut kun lähteä yöpymään nepalilaisen miehen perheen kämpille Kathmandun laitamille.

Kathmandun nakymat Monkey Temppelista

 Nähtävyyksistä mielenkiintoisimpana jäi mieleen Swayabunathin temppeli, joka tunnetaan myös nimellä Monkey Temppeli. Temppelin lempinimen syy selviää varsinkin pian, koska sadat apinat roikkuvat puissa, sekä välillä käyvät kleptomaanin ominaisuudessa pahaa-aavistamattoman matkaajan eineksiin käsiksi. Unescon suojelukohteessa olevalle temppelille kiivetään todella jyrkkiä portaita pitkin, mutta ylhäällä selviää miksi sinne kannataa kiivetä. Temppeliltä aukeaa huikeat näkymät alas Kathmandun laaksoon - vuorien välissä näkee tuhansia matalia rakennuksia silmien kantamattomiin. Korpit liitelevät pilvettömän taivaan alla ja mystinen mantra kaikuu temppelissä.

Rukousmyllyjä temppelin uumenissa