Trekkailua Annapurnalla

Pokhara oli heti alkuun miellyttävämpi kuin Kathmandu. Vaikka Pokhara on vain 400 metriä alempana kuin Kathmandu, niin täällä on selkeästi trooppisempi ilmasto, vähemmän saasteita ja tyrkyttäjiä. Majoituin Lakesidella sijaitsevaan Holy Lodgeen, joka kustantaa n. 4 euroa yöltä.
Pokharassa aika meni lähinnä kuumeisena makaamiseen (Kathmandun homeisen guest housen takia) ja voimien keräämiseen trekkiä varten.

 Pienestä kuumeesta selvittyäni ostin luvat vuorille, sekä pakollisen TIMS-kortin. Matka kohti elonkorjuun jumalatarta oli viimein totta.

Day 1: Nayapul (1070m) - Tikhedhungga (1540m)

Kaikki alkoi Pokharan bussiasemalta, jossa otin bussin Nayapuliin. Kestoksi lippuluukulla arvioitiin 2 tuntia. Eräs toinen paikallinen arvioi ajaksi tunnin, joten varaudun n. 1½h kuoppaiseen bussimatkaan. Naypulissa bussi jätti minut pölyiselle maantielle, josta kulki pieni polku kohti Birenthantin kylää. Birethantin kylään on käveltävä n. 20minuuttia, jossa leimataan trekkausluvat ja söin siellä lounaan ennen päivän kävelyä. Matkaan lähdin ilman opasta tai kantajaa. Suunnistus apunani oli vain alueen kartta, joka paljastui myöhemmin varsin hyödyttömäksi. Ensimmäiset tunnit oli pöllyävää maantietä ja loivia nousuja kohti vuoristoa. Hiki virtasi ohimolla ja päätin heittää hupparin lanteille. Reitti kulki läpi pienten kylien seuraten alempana virtaavaa jokea, jossa kävin kastamassa kasvoni ja kuuntelemassa veden kouhuntaa. Kävellessäni Sudamen kylään (1340m) tapasin muutaman japanilaisen trekkarin, joiden seuraan heittäydyin hetkeksi. Japanilaisilla on mukana myös pätevä opas, jolta kysyin kaikki epäselvät asiat. Opas harmitteli taivaalla leijailevaa pilvipeitettä ja kertoi ilman olevan selkeämpi parin päivän päästä. Päivän loppupuolella polku muuttui jyrkemmäksi kiviportaikoksi, jossa reidet joutuivat tekemään kovaa duunia. Iltapäivällä saavuimme Tikhedhunggan kylään (1540m) ja päätin palkita itseni pullollisella olutta, sekä tiibetiläisellä leivällä. Ruoka ja juomat kallistuvat mitä korkeammalle mennään, koska vuorilla on logistisia ongelmia saada tavaraa ylös. Kantajille kuuluu tietysti oma palkkionsa roudaamisesta, joka näkyy luonnollisesti tavaran hinnassa. Loppuillan ihailin tealodgen ikkunasta kukkuloilla tönöttäviä taloja tummien pilvien kasautuessa yhteen. Heitin shaalin olalle ja hörpin teetä vaitonaisena, kunnes oli aika laittaa valot pois teetuvasta.

Day 2: Tikhedhungga (1540m) - Ghorepani (2990m)

Nousin aikaisin ja lähdin aamupalan jälkeen talsimaan kohti Ulleria (2070m).
Aamupäivä oli fyysisesti todella vaativa. Matka Tikhedhunggasta Ulleriin sisältää pahamaineiset 3300 jyrkkää kiviaskelmaa, jotka tuntuivat loputtomilta ja saivat reidet hapoille. Ullerissa täytin vesipulloni ja odotin puhdistustabletin liukenemista veteen. Ullerin jälkeen törmasin aasilaumaan, jonka ansiosta melkein lensin rotkoon, koska aasin selässä ollut riisisäkki osui minuun eläimen rynniessä ohitseni. Jatkoin matkaani onnekkaana tasaisen pöllyävillä teillä, josta matka jatkui halki metsikön. Metsän uumenissa tapasin muutaman eksyneeltä vaikuttaneen saksalaisen, jotka olivat pysähtyneet tauolle. Saksalaiset olivat aloittaneet tänään Ullerista, joten päivä oli heille ilmeisen helppo. Jatkoin matkaani yksin läpi metsikön saksalaisten jäädessä kuvaamaan toisiaan eräälle putoukselle. Saavuin puolelta päivin Nangge Thaniin (2430m) ja päätin syödä lounaan siellä. Vajaan tunnin ruokatauon jälkeen jatkoin matkaani läpi synkän metsikön. En ehtinyt edetä kauaksi Nangge Thanista, kun tapasin metsässä tanskalaisen, joka jahtasi apinoita puissa. Tanskalainen osoitteli sormella puissa paikoillaan makaavia apinoita ja huuteli innoissaan niille. Itse en apinoita edes nähnyt. Apinat olivat maastoutuneet todella tehokkaasti, tai sitten tanskalainen oli täysin kajahtanut. Kyllästyttäni väijymään näkymättömiä apinoita jätin tanskalaisen apinametsään ja jatkoin kohti kukkulan takana sijaitsevaa Ghorepania (2990m). Ghorepanissa huomasin, että samat saksalaiset jotka olin aikaisemmin nähnyt olivat kirjautuneet samaan tealodgeen kuin minä. Loppuilta meni kaminan äärellä lämmitellessä ja tarinoita vaihtaessa.

Day 3: Ghorepani (2990m) - Poon Hill (3210m) - Ghorepani (2990m)

Yöllä huomasin leposykkeen olevan todella korkea. Päässäkin tuntui pientä painetta ja verisuonet pullistelivat ohimoilla. Oireet johtuivat korkeudesta, koska Ghorepani sijaitsee lähes 3km korkeudella. Herätyskello soi kello 4.30 ja lähdimme saksalaisten kanssa taskulamput kourissa katsomaan Poon Hillin (3210m) auringonnousua.  Nousimme tunnin verran pimeydessä kohti kukkulaa, jossa oli yllättäen lipunmyyntikassa. Paikka olikin selvä turistikohde ja tulonlähde paikallisille. Huipulla ei ollut kovin autenttiset oltavat, vaan paikalle oli tullut reilusti porukkaa ottamaan ne pakolliset valokuvat ja seuraamaan Annapurnan muuttumista kultaiseksi auringonsäteiden vaikutuksesta. Poon Hillillä tuli paleltua pakkasessa ja hurjassa tuulessa n. tunnin, jonka jälkeen laskeuduimme takaisin alas Ghorepaniin aamupalalle. Aamupalan jälkeen hyvästelin saksalaiset ja lähdin tutkimaan Ghropanin kylän huikeita näkymiä. Loppupäivä meni jalkoja venytellessä ja valmistautuessa huomiseen urakkaan.

Day 4: Ghorepani (2990m) - Ghandruk (1940m)

Heräsin jälleen aikaisin aamulla ja marssin aamupalalle lämpimään tealodgeen, jossa eräs kiinalainen söi jo hymyssä suin nuudeleitaan. Kiinalainen rupesi tarinoimaan vuorten filosofiasta ja vuorien muodoista, näyttäen samalla kamerastaan kuvia useista eri vuorista. Nepalin vuoret olivat hänen mielestään rumia seinämiä, kun taas Kiinasta löytyivät ne täydellisesti muodostuneet vuoret terävine huippuineen. Aamupalan jälkeen otin rinkan selkään ja aloitin 7 tunnin vaelluksen kohti Ghandrukia (1940m). Alkupäivä oli pelkkää nousua ja laskua, mutta tarjosi todella vaikuttavia näkymiä mm. Deurali hilliltä (n. 3200m) , joka pesee näkymissään kevyesti Poon Hillin. Kuljin tunteja läpi loputtomien nousujen ja laskujen, kunnes näin edessäni erään vaeltajan. Vaeltaja oli amerikkalainen, nykyisin Koreassa asuva vanha parrakas mies, joka oli juuri tullut Mt. Everestiltä. Puhuimme pitkät tovit ennen kuin saavuimme kohtaan, jossa aloimme kuulla huutoa metsiköstä. Näimme lauman mustavalkoisia apinoita roikkumassa puissa ja tähyilemässä varautuneena polkua pitkin tulevia. Tanskalainen ei siis ollutkaan aivan seonnut. Pian saavuimmekin jo Tadapaniin (2590m), jossa söin lounaan. Samalla syödessäni pohdin, että minkä useista eri poluista pitäisi valita päästäkseen Ghandrukiin. Polkuja näytti menevän joka ilmansuuntiin, eikä kylttejä ollut missään. Nepalilainen metsänvartija ilmoitti lähtevänsä seurakseni, koska oli itsekin menossa alas Ghandrukiin. Noin tunnin ajan vauhtimme oli lähes juoksemista, koska yritin pysyä nepalilaisen perässä, hänen loikkiessa kuin sammakko kiveltä toiselle hirveällä vauhdilla. Metsänvartija kertoi rakentavansa sähköverkon koko Ghorepani-Ghandruk alueelle piakoin. Hän oli menossa Pokharaan ostamaan jotain tarvittavaa osaa moiseen sähköjärjestelmään. Metsänvartija ehdotti jaettua jeeppikyytiä seuraavasta kylästä kohti Nayapulia ja Pokharaa. Sanoin jääräpäisesti hoitavani koko homman loppuun kävellen ja yöpyväni Ghandrukissa. Hetken päästä nepalilainen katosi horisonttiin kuin loikkiva sammakko ja näkyi enää pienenä pisteenä alhaalla laaksossa. Itse aloin kulkea rauhallisemmin omaa vauhtiani välillä kuvaten kameralla ja fiilistellen luontoa. Noin 6½ tunnin kävelyn jälkeen saavun Ghandrukiin (1940m) , jossa otin heti alkajaisiksi kuuman suihkun ja kylmän oluen! Huomenna olisi viimeinen puristus.

Day 5: Ghandruk (1990m) - Nayapul (1070m)

Viimeinen päivä oli n. 4 tunnin koitos pelkkää laskua ja ohi viliseviä riisipeltoja. Jalat olivat jo täysin hajalla, mutta sitkeästi kuljin kiviportaita alas kohti Nayapulia. Alhaalla alkoi tulla jo todella lämmin ja huomasin olevani taas tropiikissa. Tiet alkoivat olla yhä pöllyävämpiä ja hiki alkoi valua. Huomasin seuraavani samaa jokea, jota seurasin ensimmäisenä päivänä lähtiessäni. Joen näkeminen oli helpottava merkki, koska tiesin päätepisteen olevan lähellä. Birethantissa leimasin itseni ulos Annapurnan luonnonsuojeluaeluuelta ja suuntasin kohti Nayapulia viimeiset metrit. Nayapulissa sain tingittyä taksin todella alhaiseen hintaan ja jatkoin viiksekkään kuskin kyydissä kohti hedonististä Pokharaa. Viiden päivän trekki oli päättynyt, Himalajan trekkineitsyys menetetty ja jalat huusivat hoosiannaa. Olo oli todella helpottunut ja euforinen. Seuraavat päivät vietin lepäillen ja Intian viisumiani odotellen.