Hong Kong Express

Hong Kongiin saavuttuani vaihdoin lentokentän WC:ssä hiostavat Niket halpoihin flipfloppeihin ja farkut kevyisiin shortseihin. Täällä on kostean kuumaa verrattuna Tokioon! Suuntasin oitis paikallisella metrolla kohti Hong Kongin keskustaa. Matkan kestoksi kassaneiti arvioi n. 30 minuuttia ja hinnaksi ilmoitti 100 HKD. Muistelin, että bussilla pääsisin paljon halvemmalla, mutta 5 tunnin lennon ja painavan rinkan kanssa ravaamisen takia helpoin tie vei voiton. Junasta seurasin kesäisää näkymää ikkunasta - joka puolella oli vihreää kasvustoa ja lukemattomia kukkuloita. Kukkuloiden välissä seisoivat ahtaasti rakennetut korkeat kerrostalot. Tilan käytössä täällä näyttäisi olevan ongelmia, joten ratkaisu on rakentaa asunnot yhä korkeammiksi. Ytimessä palloilin hetken ennen kuin tajusin, että haluan Tsim Shan Shuin metroasemalle, sillä olinhan menossa Chungking Mansioneille. Chungking Mansionit ovat Hong Kongin ränsistynyt kerrostalokompleksi - yksi legendaarisimmista backpacker ghetoista, ja tunnettu Chungking Express elokuvasta. Vanhoina aikoina paikalla diilattiin avoimesti kamaa, naisia ja ties mitä Chungkingin loputtomissa sokkeloissa. Onnettomuuksia ja murhia tapahtui jatkuvasti. Sittemmin CCTV on asentanut betoniviidakkoon 24/h päivystyksen videokameroineen.

13.11 klo: 09.30.

Helvetillinen poraus herätti minut, vaikka eilen vannoin nukkuvani pitkään. Katupora kuulostaa siltä kuin se olisi korvan juuressa, vaikka olen kerroksessa seitsemäntoista. Avasin ikkunani aikeissani huutaa pari valittua sanaa alas kerroksiin. Ikkunastani ulos sisäpihalle avautuu lohduton näky - lukemattomat ruostuneet ilmastointilaitteet möllöttävät talojen seinillä. Edessä on vain Chungking Mansionien loppumatonta betoniviidakkoa ja n. 50-60 metrin pudotus alas maahan. Tiukentuneesta poliisivartioinnista huolimatta tämä on aivan varmasti yksi Hong Kongin rikollisuuden keskittymistä. Laittomia maahanmuuttajia, parittajia ja kamadiilareitä tapaa varsinkin alakerroksen aulassa. Taivaalle katsoessani se näytti todella harmaalta ja saasteiselta, aivan kuin niin monissa muissakin kiinalaisissa kaupungeissa. Samalla trooppinen ilma alkoi pyrkiä yhä voimakkaammin sisälle kämppääni. Suljin narisevan ikkunani ja lähdin metrolla Sham Shui Poolle metsästämään halpaa adapteria uuteen Hongkongista ostamaani läppäriin.

Tsim Shan Shuin lähistö osoittautui hieman vastenmieliseksi paikaksi viettää aikaa, koska lukemattomat intialaiset ja bangladeshilaiset yrittävät väkisin myydä väärennettyjä rolexejaan ja tunkea käteesi jos jonkinnäkoistä flaijeria. Kyllästyttyäni meininkiin otin lautan Cheung Chaun saarelle ja vietin laatuaikaa paikallisten kanssa. Cheung Chaun on n. 45 minuutin matkan päässä Hong Kongin keskustasta. Paikalle pääsee halvemmalla paikallisella paatilla, tai kalliilla ja nopealla ferryllä. Saarella tunsi olevansa Kiinassa, varsinkin kun käveli satamasta mahdollisimman pitkälle. Englantia ei juuri kukaan puhunut paria sanaa enempää, eikä valkonaamojakaan juuri näkynyt. Päivän päätteksi ajauduin kiinalaisten vanhojen äijien kanssa rinkiin pelaamaan mahjongia, kulkukoirien juoksennellessa jaloissamme ja Tsingtaon kaatuessa kurkustamme alas.

Hong Kong sai kukkaroni ohenemaan, mutta ei kuitenkaan yhtä paljon kuin Japani. Chungking Mansionista yksiö irtoaa 10-20 eurolla ja safka ravintolassa 4 eurolla. Kowloonin alueella valitettavasti mäkkärit ja muut ylikansalliset pikaruokapaikat ovat monesti halvempia kuin paikalliset ravintolat. Nyt on kuitenkin aika suunnata kohti halvempia maita, jättää välkkyvät suurkaupungit taakse ja ottaa hetki rauhassa Himalajan vuoristossa.